Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry:n Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa -luettelot perustuvat Maailman Antidopingtoimiston (WADA) julkaisemaan luetteloon urheilussa kielletyistä aineista ja menetelmistä.
Luettelot eivät sisällä aivan kaikkia Suomessa käytössä olevia lääkevalmisteita. Urheilijan tulee varmistaa, että hänellä on ajan tasalla oleva Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa -luettelo. Tarvittaessa hänen tulee ottaa yhteyttä lajiliittoonsa tai ADT:n toimistoon. ADT:n internetsivuilla urheilija voi myös liittyä tiedonjakoverkostoon, jolloin ADT lähettää hänelle kaikki luettelon päivitykset suoraan sähköpostiin.
Taulukko I: Dopingaineryhmät ja dopingaineet
Taulukko II: Kielletyt lääkkeet ja sallittuja lääkkeitä
Taulukon I ja II päivitykset
WADA:n kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelon käännös 2010 (PDF-tiedosto).
Taulukko I vastaa WADA:n luetteloa kielletyistä aineista ja menetelmistä vuonna 2010. Osa näistä aineista ei ole käytössä Suomessa. Kiellettyjen aineiden ja menetelmien luettelo on saatavissa englanniksi WADA:n internetsivuilta.
Taulukkoon II on koottu aakkosjärjestykseen kaikki vuoden 2009 lopulla Suomessa markkinoilla olevat kielletyt lääkkeet sekä useimmat sallitut lääkkeet. Sen jälkeen myyntiluvan saaneita lääkkeitä on päivitetty ADT:n kotisivuille Taulukkoon II. Luettelot käsittävät sekä resepti- että käsikauppalääkkeet. Teknokemiallisia tuotteita, ravintolisiä ja niin sanottuja luontaistuotteita ei taulukoissa ole. Niiden koostumuksesta tulee tiedustella myyjältä tai maahantuojalta. Kielletyt lääkkeet on painettu Taulukkoon II tummennettuna ja alleviivattuna. Taulukkoon II on alleviivattuna ja vinokirjaimin (mutta ei tummennettuna) merkitty lääkkeet, jotka ovat kiellettyjä joissain urheilulajeissa tai tietyin tavoin annosteltuina. Yläindeksien selitykset ovat lopussa. Niissä on täsmennyksiä ja huomautuksia sekä kiellettyjen että sallittujen aineiden osalta.
Aina lääkäriltä hoitoa saadessaan tulisi urheilijan näyttää lääkärille oheisia luetteloja, jottei lääkäri vahingossa määrää lääkettä, joka sisältää kiellettyä ainetta. Toisaalta aina apteekista käsikauppalääkettä ostaessaan tulisi urheilijan verrata hoidoksi aikomaansa lääkettä ja oheisia lääkeluetteloja. Jos lääkäri määrää urheilijalle apteekissa valmistettavan lääkkeen, jolla ei ole kauppanimeä eli niin sanotun ex tempore -valmisteen, tulee urheilijan selvittää lääkäriltä tai apteekista, sisältääkö lääke taulukossa I mainittuja kiellettyjä aineita kielletyssä muodossa.
Taulukkoon II ADT on listannut "sallituiksi aineiksi" vain sellaiset aineet, jotka ovat juridisesti lääkeaineita, eli joilla on myyntilupa lääkkeinä ja joita viranomaiset ja lääketehtaat valvovat. Ravintolisät ja muut elintarvikkeet tai teknokemialliset tuotteet eivät ole sellaisen valvonnan alaisia, että niitä voidaan luokitella "sallituiksi". Niiden valmistajilta tai maahantuojilta voi tiedustella koostumusta ja pyytää todistuksen siitä, etteivät ne sisällä aineita, jotka antavat positiivisen dopingtestituloksen. Kauneudenhoitotuotteista ja teknokemiallisista tuotteista ei ADT:n tietämyksen mukaan ole saatu positiivista testitulosta. Urheilija on kuitenkin aina itse vastuussa positiivisesta testituloksesta.
Glyseriiniä eli glyserolia sisältävät lääkkeiksi luokitellut ihovoiteet on merkitty Taulukossa II sallituiksi, koska glyseriini on kielletty vain suonensisäisesti tai suun kautta annosteltuna. Vastaavasti mannitolia sideaineena sisältävät tabletit ja kapselit on merkitty Taulukossa II sallituiksi, koska mannitoli on kielletty vain suonensisäisesti.
Ravintolisät
Ravintolisät ovat elintarvikkeita, jotka muistuttavat ulkonäöltään ja käyttötavaltaan lääkkeitä. Niitä käytetään esimerkiksi pillereinä, kapseleina ja jauheina. Niissä käytetyillä valmistusaineilla ei saa olla lääkkeellisiä vaikutuksia, eivätkä ne saa olla hyväksyttyjä lääkekäyttöön.
Laillisesti myytyjen ravintolisien ei pitäisi sisältää dopingaineita. Joskus urheilijat ovat kuitenkin saaneet näitä tuotteita syömällä elimistöönsä dopingaineeksi luokiteltuja aineita. Syy voi olla siinä, ettei myyjä ole ottanut selvää myymästään tuotteesta, vaikka tuoteselosteessa mainittaisiinkin jokin kielletty aine. Toisaalta, vaikka tuoteselosteessa ei mainittaisikaan kiellettyjä aineita, voivat ravintolisät joskus sisältää epäpuhtauksina kiellettyjä aineita, esimerkiksi testosteronin ja nandrolonin esiasteita tai piristeitä.
Urheilijan ei tulisi käyttää mihinkään tarkoitukseen ravintolisiä varmistumatta ensin niiden koostumuksesta. WADA:n sääntöjen mukaan tulkitaan ravintolisistä saatu positiivinen testitulos dopingrikkomukseksi riippumatta siitä, onko tuoteselosteessa maininta kielletyistä aineista vai ei. Ravintolisien koostumus ja niiden mahdolliset epäpuhtaudet saattavat vaihdella valmistuserästä toiseen. Myyjältä tai maahantuojalta kannattaa pyytää kirjallinen todistus siitä, etteivät heidän tuotteensa sisällä kiellettyjä aineita. Tällöinkin on syytä muistaa, että urheilija itse on vastuussa tuotteen käytöstä ja mahdollisesta positiivisesta testituloksesta.
ADT ei analysoi ravintolisiä tai niiden valmistuseriä eikä luokittele ravintolisiä ”sallituiksi” tai ”kielletyiksi” taikka ”turvallisiksi” tai ”epäilyttäviksi”. ADT ei ylläpidä luetteloita koti- tai ulkomaisten ravintolisien tai muiden urheiluvalmisteiden koostumuksesta.
ADT:n kautta ei voi analysoida erityisruokavaliovalmisteiden tai ravintolisien koostumuksia tai mahdollisia kiellettyjen aineiden jäämiä, vaan analyysejä haluavan urheilijan tulee itse valita analyysejä tekevä laboratorio. Analyysit ovat kalliita, ja ennen tuotteiden analysoimista kannattaa olla yhteydessä tuotteen myyjään tai maahantuojaan.
Muutoksia edellisvuoden luetteloon ja säännöksiin
Merkittävimmät muutokset vuoden 2010 kiellettyjen aineiden ja menetelmien luetteloon verrattuna vuoden 2009 vastaavaan luetteloon ovat pseudoefedriinin (S6.b) luokitteleminen dopingaineeksi sekä keuhkoinhalaatioina esimerkiksi astmassa ja muissa keuhkosairauksissa käytettävien salbutamolin ja salmeterolin (S3.) käytön helpottaminen.
WADA on kieltänyt allergisen nuhan hoidossa yleisesti käytetyn pseudoefedriinin siksi, että vuodesta 2004 lähtien seurannan kohteena ollutta pseudoefedriiniä on esiintynyt dopingnäytteissä ajoittain runsaasti eräissä maissa ja urheilulajeissa. WADA on kuitenkin asettanut virtsanäytteen pseudoefedriinipitoisuudelle rajapitoisuuden, jonka alittavia pitoisuuksia ei tulkita dopingiksi. Rajapitoisuus on asetettu niin korkeaksi, etteivät tavanomaiset hoidolliset pseudoefedriiniannokset WADA:n selvitysten perusteella johda rajapitoisuuden ylitykseen, mikäli viimeisestä annoksesta näytteenantoon on kulunut 24 tuntia. Pseudoefedriini on kielletty vain kilpailujen aikana.
Suomessa kaupan olevia pseudoefedriiniä sisältäviä valmisteita ovat 120 mg pseudoefedriiniä sisältävät depottabletit Aerinaze ja Cirrus, sekä 60 mg pseudoefedriiniä sisältävä kapseli Duact. 120 mg:n depottabletteja annostellaan yleensä yksi tabletti kaksi kertaa päivässä, kun taas pseudoefedriinikapselia annostellaan yksi kapseli tarvittaessa, korkeintaan kolme kertaa päivässä. Mikäli näitä annoksia ei ylitetä ja jos viimeisestä lääkkeen käyttökerrasta on kulunut 24 tuntia, ei virtsan pseudoefedriinipitoisuus kohoa yli kielletyn rajapitoisuuden. Toisaalta, jos esimerkiksi 60 mg:n kapseleita otetaan kerrallaan kolme, on kyse yliannoksesta ja myös rajapitoisuus saattaa ylittyä.
Astmassa ja muissa keuhkosairauksissa hengitysteitä laajentamaan käytettyjen salbutamolin (enintään 1600 µg vuorokaudessa) ja salmeterolin käyttö keuhkoinhalaatioina edellyttää vuoden 2010 alusta lähtien ainoastaan lääkkeenkäyttöilmoituksen tekemistä. Urheilijan ei enää tarvitse anoa erivapautta niiden käyttöön. Lääkkeenkäyttöilmoituksen voi tehdä testipöytäkirjaan dopingtestin yhteydessä tai, mikäli mahdollista, ADAMS-järjestelmään. Käytettäessä salbutamolia yli 1600 µg/vrk tai muita ß2-agonisteja (esimerkiksi fenoterolia, formoterolia tai terbutaliinia) millä tahansa vuorokausiannoksella on tehtävä tavanomainen erivapausanomus, johon on liitettävä muun muassa riittävät tiedot astmakokeiden tuloksista.
On huomattava, ettei virtsan salbutamolipitoisuus saa ylittää tiettyä rajapitoisuutta, joka voi ylittyä WADA:n selvitysten mukaan, kun salbutamolia käytetään keuhkoinhalaatioina vuorokaudessa yli 1 600 µg. Tavallisimmin yksi sisään hengitetty annos on 100 tai 200 µg. Salbutamolia sisältäviä keuhkoinhalaatioita ovat Airomir, Atrodual, Buventol, Ipramol, Salipra, Ventilastin ja Ventoline. Salmeterolia sisältäviä vastaavia valmisteita ovat Seretide ja Serevent.
Uuteen kiellettyjen aineiden ja menetelmien luetteloon on lisätty joitain esimerkkiaineita kielletyistä aineista. Esimerkiksi ravintolisänä käytetty androstatriendioni (eli ketoetiokoltrieni) mainitaan aromataasi-inhibiitorien ryhmässä (S4.1.). Toisaalta WADA on selvästi määrittänyt lisähapen käytön sallituksi.
Vuoden 2010 kiellettyjen aineiden ja menetelmien luetteloon on lisätty peiteaineisiin joskus plasmavolyymin lisääjänä käytetty glyseriini eli glyseroli. Se on kielletty sekä suonensisäisesti että suun kautta annosteltuna. Ihovoiteista, saippuasta, hammastahnasta ja vastaavista terveyden- ja kauneudenhoitotuotteista saatava glyseriini on sallittu.
WADA:n seurantaohjelma vuonna 2010
Havaitakseen joidenkin aineiden liiallista käyttöä urheilussa WADA tarkkailee kilpailujen yhteydessä otetuista dopingnäytteistä vuonna 2010 seuraavia aineita ja aineiden pitoisuuksien suhteita:
1. Piristeet (S6.):
bupropioni, fenyyliefriini (metaoksedriini), fenyylipropanoliamiini (norefedriini), kofeiini, pipradroli, pseudoefedriini (pitoisuuksin < 150 µg/ml) ja synefriini.
(positiivinen tulos ei johda rangaistukseen)
2. Huumaavat kipulääkkeet (S7.):
virtsan morfiini- ja kodeiinipitoisuuksien suhde. (mikäli suhde osoittaa urheilijan käyttäneen sallittua kodeiinia, ei seurauksena ole rangaistusta).
